...sanoi työtoverini Agneksesta.
Se kuulosti vähän samalta kuin "olet laihtunut, hienoa!". Tiedättekö? Ööö joo kiva mutta en tiennyt, että se toinen oli huono.
Sanoin tästä Sennille. Senni huomautti, viisaasti, että onhan homma vähän kahtalainen kohteliaisuus. Ehkä sanoja tarkoittaa, että vaate on tosi hieno ja työn jälki hyvää (vaikkei se sitä aina valmisvaatteissa suinkaan ole). Mutta tarkoittaako tämä myös, että oman kädenjäljen näkyminen olisi jotenkin huono asia? Ei valmisvaate nyt tässä maailman ajassa ole mikään varsinainen harvinaisuus - kummallakin oli päällä ihan kaupasta ostettuja vaatteita - ja siitä asti homma varmaan pyöri meidän molempien päässä.
Mitä itse tehdyltä vaatteelta haetaan? Valmisvaatteen lookkia? Neulekonemaista pintaa? Erityistä rouheutta? (Taidekaapumaisuus on poissuljettu vaihtoehtojen joukosta. Joka sitä hakee on jo menetetty.)
Itse sanoisin, että tärkeintä on matka, ei päämäärä - mutta jos maalissa odottaa joku käyttövaate, henkilökohtaisesti katson onnistuneeni ja oppineeni. (Jos ei odota, katson vain oppineeni, ja tehneeni hyvän matkan.) Senni on huono sietämään virheitä töissään, mutta lähinnä se näyttää haluavan neuloa hienoja vaatteita kauniista langoista. Ja onnistuukin siinä ihan mahtavasti, vois alkaa mullekin neuloa.
Mihin te pyritte? Saako käsityö näyttää käsityöltä vai onko suurin kohteliaisuus jonkun kysymä "mistä toi on ostettu"?
Se kuulosti vähän samalta kuin "olet laihtunut, hienoa!". Tiedättekö? Ööö joo kiva mutta en tiennyt, että se toinen oli huono.
Sanoin tästä Sennille. Senni huomautti, viisaasti, että onhan homma vähän kahtalainen kohteliaisuus. Ehkä sanoja tarkoittaa, että vaate on tosi hieno ja työn jälki hyvää (vaikkei se sitä aina valmisvaatteissa suinkaan ole). Mutta tarkoittaako tämä myös, että oman kädenjäljen näkyminen olisi jotenkin huono asia? Ei valmisvaate nyt tässä maailman ajassa ole mikään varsinainen harvinaisuus - kummallakin oli päällä ihan kaupasta ostettuja vaatteita - ja siitä asti homma varmaan pyöri meidän molempien päässä.
Mitä itse tehdyltä vaatteelta haetaan? Valmisvaatteen lookkia? Neulekonemaista pintaa? Erityistä rouheutta? (Taidekaapumaisuus on poissuljettu vaihtoehtojen joukosta. Joka sitä hakee on jo menetetty.)
Itse sanoisin, että tärkeintä on matka, ei päämäärä - mutta jos maalissa odottaa joku käyttövaate, henkilökohtaisesti katson onnistuneeni ja oppineeni. (Jos ei odota, katson vain oppineeni, ja tehneeni hyvän matkan.) Senni on huono sietämään virheitä töissään, mutta lähinnä se näyttää haluavan neuloa hienoja vaatteita kauniista langoista. Ja onnistuukin siinä ihan mahtavasti, vois alkaa mullekin neuloa.
Mihin te pyritte? Saako käsityö näyttää käsityöltä vai onko suurin kohteliaisuus jonkun kysymä "mistä toi on ostettu"?
En ole ihan varma, millainen prosentuaalinen osuus mun valmiista töistä ois virheettömiä, puhumattakaan että jälki olisi pyhän tasaista ja täydellistä. Vähän luulen, että osuus jää aika pieneksi. Aina tulee jotain, jonka korjatakseni en jaksaa purkaa välttämättä edes riviä tai kahta takaisinpäin, tai jonka huomaan vasta valmiissa työssä. Mutta samaan aikaan olen iloinen, onnellinen ja mikä parasta myös ylpeä töistäni. Onhan ne nyt aika pirun hienoja, itse tehtyjä! Toki hienompiakin löytyy, mutta vähätkös minä siitä :)
VastaaPoistaNeulon ensisijaisesti käyttöön. Vaatteelle kuin vaatteelle tulee olla käyttäjä tai käyttötapa. Ja koska itse teen eikä virheiltä voi välttyä, en ole ehkä missään vaiheessa odottanut töiltäni samanlaista toistuvaa virheettömyyttä kuin kaupan tuotteissa. Josta päästäänkin siihen, että onko ne nyt muka niin virheettömiä, lähempi tarkastelu osoittaa usein ihan muuta. Ja entä se kestävyys sitten? No, käyttöön nekin ostetaan, ja kaikki kuluu aikanaan :)
No niin justiinsa! Siis että ovat pirun hienoja!
PoistaJa siinä missä hienompia ehkä löytyy, sitä on myös vähän sellainen, että toisen tekemässä kaikki näyttää hyvältä (ja muiden tekemä ruokakin on parempaa, omastaan huomaa vain virheet.) Että kyllä niistä itse tehdyistä saakin olla iloinen, onnellinen ja ylpeä :)
Mä myös teen noin, siis neulon ensisijaisesti käyttöä varten. Kaikki ei sitten kyllä päädy aktiivikäyttöön, syystä tai toisesta. Olisi ehkä opeteltava reippaammin purkamaan, jos joku tekele ei toimikaan.
Tuttu kommentti! Tai ajatus ainakin, minun käsitöistäni useimmat taitavat kyllä selkeästi näyttää itse tehdyiltä. Taannoin sain valmiiksi aika rustiikkisen näköisen ja - myönnettäköön - ei-aivan-täydellisesti-istuvan neuletakin. Seuraavaksi valmistui eräs vauvanpeitto. Jälkimmäistä ihaillessaan puoliso totesi seuraavaa: "Tästä tuli tosi hieno! Näyttää tosi ammattimaisesti tehdyltä, ihan kaupasta ostetulta! Tykkään kyllä sun kaikista käsitöistä, mutta jotkut niistä on enemmän sellaisia itse tehdyn näköisiä, niin kuin se neuletakki. Vaikka on sekin kiva."
VastaaPoistaEn loukkaantunut lain, koska olen samaa mieltä. Olen itse myös innoissani, kun onnistun neulomaan jotain joka todella näyttää niin siistiltä, että sen olisi voinut ostaa valmiina muualtakin kuin kirpputorilta. Varmaan se johtuu eniten siitä, että haaveilen täydellisen ihanista neuleista, mutta kärsivällisyyteni ei perfektionismiin riitä ja päädyn aina vähän säätämään ja säheltämään. Useimmistä töistä olen kuitenkin ylpeä ja syyt lempivaatteiksi valikoitumiseen ovat muualla kuin siinä, että käyttäisin mieluiten joko niitä siisteimpiä tai itsetehdyimmän näköisiä.
Kukaan ei ole kyllä koskaan kysynyt minulta: "Mistä toi on ostettu?"
Minulta on sen sijaan kysytty: "Ooksää tehny ton ___ ite?"
Useimmiten neuleita on kuitenkin vain kehuttu, ja jos jotain on joku kommentoinut, niin tyyliin: "Kiva/ihana ___!" Johon yleensä aina reippaasti kommentoin: "Kiitos. Ite tein!" Ettei vaan jäisi mitään epäselväksi.
Mä aika usein mietin, että - kun nyt tästä säätämisestä ja säheltämisestä tuli puhe - että näinköhän omien tekeleideni pikku erot esim. hihojen silmukkamäärissä (KÖHHH) oikeasti näkyvät kellekään muulle. Olen tullut siihen tulokseen, että pari riviä tai silmukkaa sinne tänne ei näy, etenkään ohuella langalla, ellei homma kertaudu. Säätö ja sähellys on siis ihan ok.
PoistaMä oon ehkä ollut vähän pettynytkin välillä siihen, että vaatteitani tosi harvoin kommentoidaan. Siis hyvässä tai pahassa. Mielelläni nimittäin identifioituisin neulojaksi!
Nyt uusi esimies kehui yhtä toppiani, ja voi veljet, että oli polleaa sanoa, että kiitos! Ite tein!
Sun puoliso osasi asettaa sanansa aika hyvin tässä kohdassa, sen myönnän oitis.
Mä toivon itsetehdyltä vaatteelta persoonallisuutta, ettei kellään toisella ole samanlaista. Mm. siksi harvoin neulon ohjeenmukaisesta langasta jos ohjetta käytän. Joskus toki ihastun jonkun toisen tekemään versioon niin että yritän tehdä samanlaista :) Luulen, ettei toinen käsillätekijä sano toiselle että "näyttääpä kaupasta ostetulta" (tai jos sanoo niin se ei ole kohteliaisuus). Käsitöitä harrastamattoman suusta ottaisin lauseen kehuna!
VastaaPoistaAika hyvä pointti! Siis että olisi ihan oma vaate!
PoistaMäkin välillä saan matkiapinakohtauksia, joissa haluaisin kopioida jonkun toteutuksen lankaa myöten. Mutta aika harvoin jaksan, kuitenkaan, eikähän se vaate ikinä ihan samalta mun päällä näyttäisi kuin jonkun toisen. (Jännästi muuten huomaan, että tehdään Sennin kanssa usein samoja malleja, mutta eri langoista.)
Mä luulen myös, että olet ihan oikeassa siinä, että käsillätekijän perspektiivi on erilainen. Tai siis vaatemaailma on erilainen neulojan silmin :)
Asiaan vihkiytymättömät yleensä tuntuvat tällä tarkoittavan, että onpa hieno ja uskomattoman siistin näköinen vaatekappale itse tehdyksi. Asiaan vihkiytyneet sitten taas tietävät, että taidokas käsityö se vasta paljon siistimmältä näyttääkin kuin mikään kaupasta ostettu. Mies kehui mun mekkoa huomattavasti hienostuneemmin sanoen, että se näyttää kalliista kaupasta ostetulta. :)
VastaaPoistaSun mies saa myös hienostuneen kehun erityismitalin! Tässä, muista luovuttaa eteenpäin!
PoistaJoo, olet varmasti ihan oikeassa - riippuu kommentoijasta, mitä asialla tarkoitetaan. Ehkä mä jäin vähän jumiin tähän lausahdukseen, koska olen joskus miettinyt, kehtaanko pitää omia neuleitani. Että eikö se ole vähän noloa jos vaate on vähän sinnepäin, kuten se kyllä joskus on.
(Menneisyyden itselleni kerron, että ei ole.)
Hmm, hyvä kysymys.... Jäin ihan miettimään. Kyllä se itse neulominen (tai matka, niinkuin hyvin sanoit) on todella isossa roolissa. Ja jos lopputulos vielä on sellainen, että huomaa tehneensä suosikkivaatteen, josta aidosti tykkää ja siinä viihtyy, niin sitten olen onnellinen! :) Minä myös olen taipuvainen uskomaan, että käsitöitä harrastamattomat ajattelevat tuota "kuin kaupasta ostettu" puhtaasti kohteliaisuutena. Vaikka itselle se ei ole tavoite. (Ehkä monella käsitöitä harrastamattomalle henkilökohtainen kokemus neulomisesta on kouluajan hikisissä näpeissä tiukkaa neulosta väkerretty tiukka sukka tai lapanen.) Mä sain keväällä (laatikkopaidastani) kommentin, joka ilahdutti: "Voi kun kiva. Se on aivan täsmälleen sun tyylinen pusero." Ja siinä olenkin viihtynyt tosi paljon :)
VastaaPoistaNo toi oli kyllä mahtava kommentti! "Sun tyylinen" on just paras kehaisu, jonka voi ihminen saada! (Oliko se se tweed-lankainen laatikkopaita? Se on kyllä just eikä melkein.)
PoistaEhkä se kaupasta ostetun näköisyys on tosiaan iso kehu silloin, jos joku on vaivalla vääntänyt jotain vinoa ja erehtynyt kuvittelemaan kutimoinnin olevan salatiedettä.
Hahaa, oikein arvasit, donegal-tweedpaitahan se oli :D
PoistaEi tarvinnut ihan Sherlockin kykyjä vaikka sulla on kaikkea ihanaa jo tehtynä :D
PoistaNeulisti vei sanat suustani... En ole muuten törmänny tähän muualla kuin Suomessa, että kaupasta ostetun näköinen olisi ihmisten (siis ei-käsitöitä-tekevien) mielestä paras kehu minkä voi antaa. Ehkä sillä on juuret siinä ajassa kun vaatteita tehtiin itse ei niinkään tekemisen ilosta vaan pakosta, kun ei ollut varaa ostaa kaupasta, eikä ne itse tehdyt aina sitten olleet mitään mahtavia taidonnäytteitä. Eikä siitä ajasta ole monillakaan niin kovin kauan. Mullakin oli lapsena paljon kotitekoisia vaatteita, ja muistan kun se kotikutoisuus usein hävetti, vaikkei ne nyt mitään rumia tai huonosti tehtyjä ollutkaan. Silloin mikään ei olis ollu niin hienoa kuin kaupasta ostetut vaatteet!
VastaaPoistaVoi muuten olla, että olet ihan oikeassa tuossa: mäkin muistan skidinä, että kaupasta ostettu se vasta oli jotain. Etenkin jos rinnassa oli vielä joku Disneyn lanseeraama trinsessa. Nyt en niin välittäisi sellaisesta enää, ottaisin mieluummin äidin tekemän mekon.
PoistaMutta nythän on ehkä niin, että se itse kässätty paita on se oikea luksustuote: siitä ainakin tietää, että ei ole lapsityövoimaa käytetty, mitä nyt joskus passuutettu hakemaan tippunut lankakerä.
Mäkin luulen, että juuret on juuri tuossa valmisvaatteen historiassa. Juuri kesällä kuuntelin isoäitini muisteloita siitä kuinka isäni sai ensimmäiset tehdasvalmisteiset farkkunsa ja se vasta oli ollut jotain.
PoistaTuo on kyllä kieltämättä aika toisaalta-ja-toisaalta -kommentti. Jos siitä jää se fiilis, että se toinen on huono, niin kyllä ainaki itselleni menee "No kiitos, kai" -osastolle ja jää päällimmäiseksi jää ohuesti kökkö tunne, vaikka toisen tulkkaisikin tarkoittaneen hyvää. Vähän on sellaista möläyttelyä se minusta kuitenkin. Mulla on eräs lähisukulainen, joka on näissä mestari ja aina toivon, että pitäisi mieluummin mölyt mahassaan kuin paljastaisi, mitä mieltä on Siitä Toisesta.
VastaaPoistaMulle se "ihan kuin kaupasta ostettu" kääntyy jotenkin niin, että toinen pitää käsityötä kaupallisen näköisenä, minkä ne varmaan tarkoittaakin ihan hyvällä ja niin, että kaikki elementit (värit, materiaalit, lanka vs. tiheys, viimeistelyt) pelaa yhteen. Monessa tuntuu harmillisen tiukasti elävän ajatus, että itse tehty = nuhjuinen, vähän sitä sun tätä, mitä nyt sattuu tulemaan.
Mäkin tähtään saamaan aikaan käyttövaatteita ja nauttimaan just tuosta mainitusta matkasta. Sen takia mä varmaan jaksankin purkaa n. 90% kaikesta, mitä teen. Tekeminen on kivaa ja inhoan ajatusta materiaalien tuhlaamisesta töihin, jotka ei loppujen lopuksi natsanneet koskaan just kohdilleen. Mulle on aika sama, onko mun työt muiden mielestä oma- vai tehdastekoisen näköisiä; lähinnä vaan aina toivoisin niitä harvoja tulevia kommentteja muotoilluksi niin, ettei siinä tulisi samassa mollattua. Jos kommentoida pitää, niin parempi on mun mielestä pelkkä "Hieno" kuin "Tosi hieno, ei uskois ite tehdyks", josta kyllä jää huono maku ja neulekin pahoittaa mielensä.
Auts lähisukulaiselle.
PoistaMutta kommentillesi superkiitos! Innostit mua vielä ottamaan vähän uusiksi sen yhden pellava-asian kanssa, jonka meinasin jo polttaa takapihalla syksyisessä roviossa. Koska materiaalin tuhlaaminen on ihan dorkaa.
Ja eri hyvin tulkkasit mulle myös tuon kaupallisuuden kehuvuuden: että asiat natsaa yhteen (väitän silti, että viimeistelyyn käytän enemmän aikaa kuin keskiverto tehdas kuukaudessa. Terkuin nimim. leggarini irvistelevät saumoista.)
Mä puran paljon samasta syystä kuin säkin, olis kurjaa tulhlata materiaaleja ja toisaalta myös siksi, että omat virheet häiritsee mua (vaikken niitä enää jälkikäteen näkisikään). Muiden tekemät virheet taas ei häiritse ollenkaan.
PoistaJa oon kyllä täysin samaa mieltä siitä, että kehuun ei kannata piilottaa piikittelyä.
Entäpä kun kehu tulee käänteisenä? Yritin kysellä silloin 4-v pojalta, et minkäslaista pipoa voisi neuloa talveksi, ja vastaus kuului "äiti, voitasko vaan ostaa kaupasta?"
VastaaPoistaJossain kommentissa mainittiin lapsityövoima ja pitää tässä vielä mainita, et kun puolisolta tulee nurinaa jos joutuu vyyhtejä kerimään, niin olen ryhtynyt painostamaan lapset vääntämään rullaimen kampea ("Kyllä sä jaksat. Muuten voi käydä niin, etten mäkään jaksa sit kun sä tarviit jossain apua!")
Mä menisin sitten vaan ostamaan kaupasta. Mikään ei ehkä vituta niin kuin se, ettei sitä itse tehtyä suostuta sitten pitämään. Mullakin tuossa yks huppari odottaa päättelyä jo toista vuotta JUST SIKS.
PoistaMä en selvästi oo ihan vielä nähnyt, mihin kaikkeen voisin alamittaista orjaani käyttää. Olet nero!
Mietin tätä asiaa lisää, kun kommenteissa tuli esiin tämä kehujan oma suhde käsitöihin. Ehkä se on tosiaan niin, että maamme kansalaiset on sekä koulukässän traumatisoimia että kuvittelevat itse tehdyn olevan synonyymi nuhruisille tai vähän sinnepäin kasatuille vaatteille, jotka ei istu kellekään.
VastaaPoistaMikä on tavallaan ihan ymmärrettävää, kun niitä omia tekeleitään siltä ajalta muistelee. JA NIITÄ LANKOJA.
PoistaMulta ei irtoo nyt mitään järkevää kommenttia tähän aikaan illasta, työpäivän jälkeen ja toisen työpäivän vielä ollessa kesken (niin että mitä ees teen täällä blogeissa?), mutta tykkäisin ihan hirmusti jos olis sellainen tylsä tykkäysnappi. Toi on kyllä asia, johon on vaikea suhtautua. Mä otan sen yleensä kohteliaisuutena, miettimättä mitä ihmiset käsityöstä oikein ajattelevat, koska yleensä ne kuitenkin tarkoittavat että vaate on oikeasti siisti ja käyttökelpoisen näköinen.
VastaaPoistaAjatus käsityöstä nuhjuisena ym. on varmaan perua historiasta, jossa köyhät tekivät itse ja rikkaat ostivat valmista. Mutta mun mielestä käsityöjournalismi melko paöjon myös buustaa sitä ajatusmallia. Suurimmissa alan lehdissä on enimmäkseen sellaista "nopeasti valmista, paksuilla puikoilla" -tyylistä juttua, ja ohjeet paloina neulottavia. Ja kun neulotaan jotain kotimaista muovilankaa niin lopputulosha on sitä nuhjuista ja nyppyyntyvää ja paksuja vääntelehtiviä käsin ommeltuja saumoja. Moni ei ehkä tajua että jotkut ovat oikeasti niin taitavia ja VIITSELIÄITÄ että neulovat vaikka ompelulanganohuesta silkistä kokonaisia paitoja.
Jaa, lätisin sit kuitenkin :D Mutta kauheasti ajattelematta.
No siis nimenomaan, kyllä kaikkeen! Hyvin lätisty. Olenkin jo vuosia ihmetellylt, milloin, että eikö koskaan, käsityölehdistö herää saumattomuuteen? Valtaosa neuleista olisi kuitenkin mahdollista toteuttaa niin paljon helpommin, nopeammin ja (ainakin minun tapauksessa) siistimmin ilman saumoja.
PoistaAlan lehdissä ei vaan tunnuta esittävän neuleita freesisti, nykyaikaisesti eikä vetävästi, vaikka netti on täynnä dataa siitä, mitä ihmiset neuloo vimmalla käyttöön ja mitä lukijat kuolaa ja tekee sitten perästä (Senni ja Liina, se olen minä, joka tekee piikkiä teidän Westbourne-postausten kävijätilastoon. NIIIN hienoja! <3) Lehtien ohjetarjonta pysyy aina ja vaan tuossa samassa, "nopeasti helppoa paksusta langasta aloittelijalle" TAI vaihtoehtoisesti edistyneemmälle (nähdyissä) (tätimäisissä) saumapitsineuleissa. Missä mun perussimppelimakuun sopivat ohjeet? Vai onko niin, ettei niitä kannata tehdä, koska oletetaan tietyn porukan neulovan joka tapauksessa vaan netistä? Ehkei tätä yleisöä ole edes tarkoitus kosia? Tai sitäkään, joka ei vielä käsitöitä tee? (Saatoin ajautua vähän rant.)
Oot Minna NIIN oikeassa tuosta, että kässäjournalismi buustaa käsitystä itsetehdystä jotenkin sinnepäin-tavarana; vaikka selvähän sen kai pitäisi olla, että vaivaa pitää nähdä kaikkeen, minkä haluaa olevan hyvin tehty. Ja joo, valmisvaate oli silloin joskus luksusta, vaikka ehkä ei enää - nyt siihen on varaa kaikilla. Oikeastaan hyvästä langasta itse tehty on helposti kalliimpi, jos kohta myös laadukkaampi, kuin kaupasta ostettu.
PoistaJa siinäkin olet niin oikeassa, että kehuhan se on, vaikka ehkä lopulta vähän hassusti muotoiltu.
No tuota minäkin olen miettinyt, Sanna! Että eikö se aloittelevalle neulojalle olisi monin verroin palkitsevampaa kun neule syntyy ilman sitä ikävää, työlästä ja pahimmassa tapauksessa kaiken pilaavaa ompeluvaihetta?
PoistaMä salaa kyllä epäilen, että kässälehdistö on tunnustanut tappionsa ja nostanut kädet ilmaan. Ravelry jyrää (ja hyvä niin, lopulta.)
Mutta jos nyt miettis, tosiaan, että haluais pitkästä aikaa tehdä jotain käsillään ja hakisi kaupasta sitten esim. Kauheimmat käsityöt, niin voi olla, että ehkä ei tekiskään. Kun on vaan tätipitsiä ja kaljasaavinpeittoja.
Ranttaus on aina jees. Ja kävijäpiikit kans!
Tahtoisin kovasti kommentoida jotenkin tätä herkullista keskustelua, mutta en keksi enää mitään uutta sanottavaa. Todella hyviä pointteja olette löytäneet ja selvästikin aihe on monelle tuttu. Tyydyn nyt vain kiittämään hyvästä aiheesta, että kiitos! :)
VastaaPoistaMäkin lähinnä myhäilen täällä ruudun takana, että juu niin, aivan. Voidaan tehdä tätä yhdessä :). Hyviä pointteja kaikilla, paljon sitä mitä Liinan kanssa mietittiin.
PoistaKiitos itsellesi, ihana!
PoistaMusta tää on ollut ihanaa, koska olen saanut ihan uusia pohtimisen aiheita ja toisaalta myös uutta voimaa suhtautua nätisti hassuihin kehuihin.