Mielipidekirjoitus: Kässägraffitit

Seuraa tunnustus: neulegraffitit ovat toistaiseksi jättäneet minut kylmäksi kuin pakastekalapuikon. En ole pitänyt näkemiäni instansseja erityisen kauniina tai kiinnostavina.

Neulegraffitien katsotaan olleen alun perin tapa, jolla neulojat ottavat uudelleen haltuun kylmiä kaupunkitiloja. Tavallaanhan ajatus on hurjan kiva, joten aluksi ilostuin. Käytännössä olen törmännyt kahteen tyyppiin:
  1. Kaiteen ympärillä on (lyhyt) raidallinen neuleputki
  2. Puiston puut on kuorrutettu yhteispelillä tuotetulla neuletyöllä
Vastustukseni kumpuaa luullakseni kohdasta #2. Puu itsessään on kaunis asia vaikka keskellä ankeinta maaliskuuta. Siinä on kiinnostava pinta ja se on mitä vahvimmin elossa. Puiden kuorruttaminen jämä-Novitasta tehdyillä, epäyhteensopivilla ja riemunkirjavilla tiskiräteillä tuntuu kauhean epäkunnioittavalta - ja lisäksi aika lailla siltä, että tekijät eivät tunnistaisi kylmää kaupunkitilaa, vaikka se tulisi puraisemaan heitä ahterista ja katkoisi puikot.

Minun perspektiivistäni homma on siis tähän asti ollut epäkiinnostavaa a) yhteiskunnallisena kommentaarina ja b) esteettisenä elämyksenä ja kaiken lisäksi myös c) käsityöläisyytenä. (Jos kohta netissä näin kerran pitsillä kuorrutetun puun, jonka vuoksi olen lähestulkoon valmis perumaan edellisen lausunnon.)

Nyt sitten menin ja törmäsin ristipistograffiteihin, Internetissä tietenkin, ja voi pojat kuulkaa! Nämähän pesevät neulegraffitit ihan satanolla. Esimerkkejä voi bongata vaikkapa Urban X Stitchin Facebook-sivulta, mutta myös pikainen googletus osoittaa, että näistä on vaikka mihin.

Vai mitä sanotte puistonpenkistä, johon on kirjottu jänis?

En osaa oikein selittää, miksi nämä vetoavat minuun niin paljon enemmän kuin neulegraffitit. Ehkä siksi, että parhaimmillaan näillä voisi (etenkin jos unohtaa pikseligrafiikan) yltää todella ilmaisuvoimaiseenkin tekemiseen - ihan yhteiskunnalliseen kantaaottavuuteen asti. Viehätyn myös pinnasta, joka vähän niin kuin on, ja toisaalta ei ole, ja siitä, että kuten taiteessa yleensäkin, myös osaamisella on väliä.

Ja ihan suunnattomasti rrrrakstan ajatusta siitä, että yön pimeydessä minä ja ninjaposseni olemme tekemässä ristipistoja penkkeihin ja verkkoaitoihin.

Kunhan nyt siis vain ensin opettelen ristipiston. Pikkujuttu.

13 kommenttia:

  1. Ei oo paha ristipisto. Oon tehnyt viimeksi tokalla koulussa ja olin silloin vuonna 1987 tosi hyvä. Voin tulla ninjaposseen. Jos huolit.

    VastaaPoista
  2. Takuulla huolin! Jeesaatko sitten vähän sen piston kanssa?

    Mahtavaa, mulla on ninjaposse <3

    VastaaPoista
  3. Olen neulegraffiteista kutakuinkin samaa mieltä - en vaan tajuu. Ristipistot olivat aika hienoja. Vaativat toki taitoa, jota mulla ei ole, mutta on niissä jotain, mitä neulegraffiteissa ei ole. Vai onko se vaan toteutustapa? Neulegraffitit ovat usein tyyliltään sellaisia, että jos vaate on toteutettu samalla tyylillä, en tykkää siitäkään.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, etten ole ihan yksin ei-tajuamiseni kanssa! Mä luulen, että osittain ristipistoissa oli toteutustapa, mutta myös sitten se, mihin ne neulegraffitit oli tehty ... ja vaikka mitä.

    Saatoit kyllä osua omankin vastustukseni ytimeen kommentillasi: en tosiaan pukisi itseänikään sellaisiin neulegraffitihenkisiin vaatteisiin kuin äärimmäisessä hädässä.

    VastaaPoista
  5. Ristipistot ovat erittäin jees! Ninjaposse-halukas siis myös täällä, isot neulat löytyy myös omasta takaa. :)

    VastaaPoista
  6. Hienoa! Ensi ompeluseurassa siis harjoitustyöt ja sen jälkeen isku. Kjäh kjäh kjäh.

    VastaaPoista
  7. Nämä on tosiaan hauskoja! Valitettavasti neulegraffiteista tosiaan usein puuttuu *se jokin*. Että sitä toivoisi joko vahvaa visuaalisuutta tai sanomaa. Neulegraffiti on liian kilttiä ja usein valitettavasti vähän yhdentekevää. Silti en usko, että se on itse median vika: ehkäpä sinä ja ninjapossesi voisitte alkaa tehdä hienoja ja kantaaottavia neulegraffiteja?

    Mutta jämä-Novitan pejoratiivista konnotaatiota en kyllä hyväksy! (Tademark-lankani :D)

    VastaaPoista
  8. Täti-ihminen, nimenomaan! Jompaakumpaa pitäisi olla, jos graffitiksi rupeaa. Muu on puuhastelua.

    Ja juu, olet varmaan oikeassa - hienojakin neulegraffiteja voisi varmasti tehdä. Jos osaisi :D Tämä pitää varmaan tulkita haasteena nyt sitten.

    Et vain ole vielä päässyt kovemman kaman makuun Novitoinesi :)

    Helena, ihanaa! Tunnustus! Kiitos! Se ilahdutti mieltä pääsiäisenä ja vielä enemmän nyt, kun ilahdutusta todella syystä tai toisesta kaipasi <3

    VastaaPoista
  9. Ajattelen usein ihan samoin. Myös Täti-ihminen oli minusta ihan ytimessä, niistä puuttuu usein juuri se viesti enkä muista koskaan saaneeni mitään ajatusta siitä, miksi ne on tehty. Olisi ihanaa, jos niissä näkisi sen saman poltteen, mikä vaikka ystävälle tehdyssä yllärineuleessa on. Materiaalien ja mallin huolellinen valinta, jotain edes. Mutta useimmiten ne näyttää minusta nimenomaan juuri tuolta, että on haluttu päästä eroon jämä-Novitasta. Pidin noista ristipistoasioista. Lähtisin keikalle välittömästi. Voitaisiin opetella ristipistopujottamaan yön pimeinä tunteina ihan milloin tahansa.

    VastaaPoista
  10. snna k, mahtavaa! Mä oon usein miettinyt, olenko usein aivan yksikseni näiden asioiden kanssa. Minustakin tuo viestin puute - tai ylipäänsä jonkin kantavan ajatuksen puute - on ongelma. Se, että tehdään asioita vain koska voidaan, on aina vähän ... öh. Tai sitten pitäisi tehdä TODELLA hienosti.

    Ristipistot oli makeita! Säkin pääset mun ninjaposseen siis! Ihanaa kun tykkäsit!

    VastaaPoista
  11. Neulegraffiteissa saattaa olla yksi hyvä puoli ristipistovastaaviin verrattuna: sellainen lienee helpompi poistaa. Tekstiili kulahtaa sään armoilla ennen pitkää ja muuttuu silkaksi rumistukseksi riippumatta siitä, minkä verran alkuperäisessä työssä oli ajatusta/silmäniloa. Graffitin paikallakin on väliä. En haluaisi istahtaa puistonpenkille, jonka selkänojassa on vettynyt jänis.

    VastaaPoista
  12. Viime kesänä (oliko se viime?) kun Ruttopuisto kuorrutettiin neulegraffiteilla oli havaittavissa sitä samaa. En myöskään pidä siitä, että otetaan kaikenmaailman jämät ja tehdään niistä joku yhteinen teos, jolla ei ole mitään linjaa. Tuo, mitä joku ylempänä sanoi on kyllä totta - en itse pukisi päälleni sellaista. Myös ihan yleisesti vierastan jämälankatöitä, jotka näyttävät jämälankatöille. Osallistuin siis itsekin tapahtumaan ja olin yllättynyt siitä, miten lähes kaikki työt olivat tämän tyylisiä.

    Pakko linkata kuva siihen puuhun, joka pukeutui toiseksi puuksi: https://scontent-a-fra.xx.fbcdn.net/hphotos-ash2/t1.0-9/431570_271481786297517_1546882464_n.jpg Tuo on sieltä Ruttopuistosta viime kesältä.

    VastaaPoista
  13. Riitu, hyvä pointti! Etenkin tuo vettynyt jänis. Huomaavainen ninjaposse ei siis ristipistä mitään puistonpenkkeihin! Etenkään seuduilla, joilla on huomattavat vuotuiset sademäärät. Autiomaat ovat sitten asia erikseen.

    Ihan niin pitkälle en kuitenkaan huomaavaisuutta suostu graffitien kohdalla viemään, että poistamista pitäisi kauheasti ajatella :D

    Iina Kraak, meillä on siis kovasti samanlainen näkemys. Linjattomuus on oikeasti ongelma - tuo puu, joka pukeutui toiseksi puuksi on sen sijaan jotenkin tosi hauska - visuaalisesti yhtenäinen ja siinä on ideaa.

    Jämälangan käytössä on minustakin olennaista se, että ne saadaan käytettyä fiksusti. Ei sillä tavalla, että kilometrin päähän paistaa, että nyt piti sukkalankojen jämänöttöset saada kaapin perältä käytettyä tähän hameeseen.

    VastaaPoista