Ompeluseuran kevätxq

Jaha. Senni onkin aloittanut jo raportin ompeluseuramme kevätekskursiosta:

Käytiin Tampereella.

Kutimoitiin matkalla, vietettiin Kerässä pari tuntia.

Ostettiin lankaa.

Syötiin ja puhuttiin langasta.

Kutimoitiin lisää kotimatkalla.

Tähän tavallaan erittäin tyhjentävään raporttiin haluaisin vielä tehdä joitakin täydentäviä huomautuksia.

Ideahan oli alunperin Sennin, hyvä Senni! Hurraa! ... mutta jostain syystä matkanjärjestäjäksi valikoiduin minä, Liina - toki hieman delegoiden. Ruokapaikan järkkäilyistä kiitos siis Liisa ja Linnea! Ostin kaikille ajoissa mukaan ilmoittautuneille (juuri oman blogin perustanut Katrine Birkenwasseranhöhe osti oman lippunsa) lipun aamuseitsemältä lähtevään Onnibussiin sillä oletuksella, että kun kerran mennään, mennään sitten kunnolla. Sikstoisekseen satun tietämään, että jos Kerään menee lauantaina klo 12 jälkeen, lankojen haaliminen hankaloituu huomattavasti kanssakutimoijiin kompastellessa.

Bussi saapui johonkin Tampereen takametsiin, josta kimppataksilla hurautimme Kerään - vain sännätäksemme, koko sakki, sittenkin ensin Mokkamestareiden kahvipuotiin.

Tässä Liina tuijottaa Sparrow-rivistöä ja haaveilee. 

Kofeiinifiksit saatuamme linnottauduimme Kerään useiksi tunneiksi. Itse olin asettanut tavoitteeksi lassota mukaan hieman Quince & co.:n Sparrow-pellavaa ja mahdollisesti Katian Linoa. Varpuset sain suunnitelmien mukaisesti, mutta Linon sijaan mukaan lähtikin Katian Artea - näin siis, vaikka yleensä vierastan puuvillaa. Vaan mitäpä tähän sanoa, Arte oli herkullista niin väreiltään kuin tunnultaan. Että ei kun ennakkoluulot nurkkaan. Sennin kassiin päätyi Katian Linoa ja Artea sekä koukuttavan ihanaa Malabrigo lacea. 

Arte-hylly harvennettuna.

Langat tuntuivat ihan nappiostoksilta: kaikille oli joku selkeä käyttöajatus, eikä kumpikaan meistä ostanut mitään, mikä olisi harmittanut jälkikäteen.

Sennin langat: vasemmalla Malabrigo Lacet, sitten Linot ja Artet.

Liinan langat: yllä Arte, alla Sparrow

Kun kauppa alkoi täyttyä neuletapaamiseen tulleista, oli huippua nähdä muutama tuttu ja ihana kanssabloggaaja. Nappireissu siis.

Syömään kävellessä fiilis oli Egotrippiä mukaileva:

miten voikaan olla mahdollista
miten voikaan olla mahdollista
että kaikki rahansa pystyy tuhlata
eikä omatunto edes kolkuta
kaikki rahansa pystyy tuhlata
viimeistä penniä myöten yhdessä lankakaupassa

Väsyneet, onnelliset ja rahattomat. 

7 comments lanka, lankakauppa

Share: