...oli nainen, joka kutimoi onnellisena leikkipuistossa. (Tiedän, ei se rimmannut.)
Kuva on huhtikuun lopulta, jolloin viimeksi oli lämmintä, mutta kuvaa myös kivasti sitä, mitä suunnittelen tekeväni seuraavat neljästä viiteen kuukautta: istuvani ulkona kutimoimassa kun lapsi riekkuu.
Voi onnea.
Kuva on huhtikuun lopulta, jolloin viimeksi oli lämmintä, mutta kuvaa myös kivasti sitä, mitä suunnittelen tekeväni seuraavat neljästä viiteen kuukautta: istuvani ulkona kutimoimassa kun lapsi riekkuu.
Voi onnea.
Onnea! Mulla on hatara muistikuva viime kesältä, missä kudon uimarannalla ja vauveli nukkuu puun alla. No, siitä on vuosi ja nyt se vaan juoksee ja syö hiekkaa, kiviä, käpyjä, voikukkia... Ehkä ensi vuonna?
VastaaPoistaMeilläkin nuorempi vetää hiekkaa ja muuta eteen tulevaa suuhun sellaisella tahdilla, että leikkipuistoneulomista saa odottaa varmaan ensi kesään. Paitsi että ensi kesänä olen jo töissä, eli se siitä suunnitelmasta... :)
VastaaPoistaHeta, äääk, varmasti ensi vuonna. Viimeistään. Te voitte näemmä perustaa Kaisan kanssa yhteisen tukiryhmän :D
VastaaPoistaJa Kaisa, mutta eikös sinne puistoon ehdi töiden jälkeenkin? Minä olen suunnitellut ehtiväni :D
Kiitos muuten molemmille - olen tässä kärsinyt ajoittaisesta vauvakuumeesta, kun sisko synnytti juuri toisen lapsensa, mutta muistin juuri, että on tässäkin elämänvaiheessa puolensa.
Oi vitsi, on muuten todellista luksusta, haistella kesää ulkona samalla kun ipanat riehuu. :)
VastaaPoistaOn se! En tajua, mikä muutos aivoissani on tapahtunut, kun esim. teininä mulle riitti usein viisi minuuttia ulkona ja se oli jotenkin ihan kiva ja sit menin takaisin sisälle lukemaan. Nyt voisin muuttaa ulos :)
VastaaPoista