Purkuhommissa

Vihaan purkamista. Yleensä teen ihan mitä tahansa välttääkseni purkamista, jos kohta keskeneräistä työtä en heitä purkutöiden välttelyn nimissä roskikseen, vaikken kiellä, etteikö sekin olisi käynyt ajoittain mielessä.

Aiemmin tällä viikolla kuitenkin purin Boxya. Ohjeen kuvasta ei ollut käynyt selväksi, että hartioille on tehtävä nurjat raidat. Ensin ajattelin, etten tee, eivät sovi valitsemaani lankaan, mutta sitten ajattelinkin, että teenpäs. Teenpäs, enkä sooloile.

Puolisen tuntia myöhemmin selvisi, etteivät raidat sopineet valitsemaani lankaan. Olisi pitänyt heti sooloilla. Purin neuletta ja hammasta ja mietin, että mummollani on tapana sanoa "älä pilaa pienellä".


Seuraavaksi purin lapasia. Lapasten piparireunuskuvio pohjautuu sekä Pilven reunalla -villatakkiin että Pinterestissä nähtyyn kuvaan, mutta koska en jaksanut selvittää, miten kuvio tehdään virallisesti (minunhan olisi pitänyt katsoa kuviota tarkasti ainakin kolme sekuntia), piirsin sen itse.

Kesken neuloskelun menin kuitenkin sooloilemaan! Omasta suunnitelmastani. Virhe.

Haluaisin tästä kaikesta vetää sellaisen johtopäätöksen, että itse tiedän paremmin ihan heti ensimmäisellä ajattelukerralla, mutta luultavasti moinen itsevarmuus johtaa vain siihen, että kohta olen taas purkuhommissa.

(Nyt kun katson tuota Pilven reunalla -villatakkia, se näyttää jotenkin tosi kivalta. Mutta olin suunnitellut lapselle jo jotain ihan muuta ja ranskalaistyyppistä. Voi tätä tuskaa. Itsetiedänparemmin itsetiedänparemmin.)

6 kommenttia:

  1. Minäkin vihaan purkamista ja olen valmis mihin vain kepulikonsteihin välttääkseni sen. Usein epäilyttävä neule saattaa joutua määrittelemättömäksi ajaksi jäähylle josta se jonkin ajan kuluttua (tyypillisesti 5-10 vuotta) päätyy joko muokattavaksi, valmiiksi tai purkuun.
    Tosi kauniita nuo pilvilapaset!

    VastaaPoista
  2. Sulla on mahtava taktiikka, arvostan! Mä harjoitin sitä myös joskus, mutta kävi ilmi, ettei mikään jäähylle joutunut enää palannut puikoille, joten nyt vain sitten puren sitä hammasta.

    Pilvilapasissa on kyllä jotain viehkoa - vaikka nämä nyt puikoilla olevat yksilöt ovat niin ohuet, että hulluudeltahan niiden neulominen on näissä pakkasissa tuntunut.

    VastaaPoista
  3. Mä yritän aina psyykata itseäni, kun joudun jotain purkamaan, notta kyllä oon sitten hyvä neuloja, kun en virheitä suvaitse... Lisäksi purkamisesta saa mahtavia säälipisteitä ja valmiina olevasta työstä on ihana leuhkia, että jouduin muuten purkamaan ensin noin kakskytviis kertaa, ennekuin tuli valmista. ;) Ilon kautta, eiks je?

    VastaaPoista
  4. Toi on kyllä musta erinomainen periaate! Yleensä se, että yrittää löytää asioista jotain hyvää, on ihan terve asenne.

    Ja sitten sekin, että purkaminen nyt voi kyllä vituttaa, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen kiukkuun, joka syntyy kun on tehnyt itselleen käyttökelvottoman vaatteen :D

    VastaaPoista
  5. Just meinasin sanoa samaa, etta se purkaminen on niii-iiin raivostuttavaa, mutta kun tietaa, etta siella on virhe niin ei sita voi sinne jattaa vaikka se ei edes haittaisi kayttoa. Se haittaa, etta tietaa etta se on siella :D

    VastaaPoista
  6. Mä voin sentään elää virheen kanssa, vaikka siitä tietäisinkin :D Etenkin jos se ei suuremmin haittaa. Mutta annas olla jos menen tekemään jotain, mistä en sitten pidäkään - sitähän ei tule käytettyä, vaikka miten miljardi tuntia olisi mennyt valmiiksisaattamiseen :D

    VastaaPoista