Gngngn

Ajatella, että tosissani kuvittelin, että kun kerran järjestän puikot, en sitten enää käytä tunteja etsimällä puikkoja, jotka varmasti tiedän omistavani.


Kyllä, katsoin kirjahyllystäkin.

2 kommenttia:

  1. Kovin ilahtuneena olen kurkkinut tuolta PO:n puolelta myös tänne kutimusblogiisi. Itsekin samaisesta harrastuksesta kärsivänä löydän tuttuja turhautumia täältä. Itse olen hämmentyneenä huomannut neulomisen(kin) muuttuneen nykyään aivan hervottamaksi välineurheiluksi. Vaikutuksille alttiina olen itsekin sitten sortunut hienoihin uusiin puikkoihin (en sentään sellaisia sadan euron settejä vielä onneksi ole hassahtanut hankkimaan) ja ties mihin merinosilkkilankoihin. Teininä mentiin Novitalla ja hyvää tuli! Nyt ei vanhoihin puikkoihin meinaa enää viitsiä edes koskea. Oletko sortunut välineurheiluun? Onko neulomushifistely uhka vai mahdollisuus?

    Odotan mielenkiinnolla vastaustasi.

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa pohdintaa! Sori kun vastaamisessa kesti. Ensin tuumiskelin asiaa ja sitten siirryin harjoittamaan vatsatautia.

    Kysymyshän on monitahoinen. Noin lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämä todella on liian lyhyt kurjalla langalla neulomiseen - jos kohta turha snobbailukin on minusta eri typerää.

    Jos siis minulta kysytään, langan pitää sopia käyttötarkoitukseensa: jos tärkeintä on matka, ei päämäärä, riittää, että lankaa on kiva neuloa. Jos myös lopputuloksesta haluaa kivan, langan pitää osua omiin makunystyröihin ja muihin hienohelmaisteluihin (esim. itse en kovin kutittavaista lankaa halua pipoon tai huiviin ... tai paitaankaan.) Mutta tässäkin pitää muistaa, että hinta ei välttämättä korreloi.

    Omalla kohdallani välineurheilupuolella on ollut petrattavaa juuri siinä, etten osta lankaa vain siksi, että se on ihanaa - jos en tiedä yhtään, mihin sitä käyttäisin, lanka saa olla ihanaa kaupassa.

    Puikoissa hifistelyn riski on tietysti myös ilmeinen. Eebenpuisissa on vaan jotain hohtoa! Kunnes hukkaa yhden viidestä puikosta. Vakavasti puhuen, koska puikot ovat tärkeät, toki niidenkin pitää olla hyvät - mutta mikä sitten on hyvää onkin jo vaikeampi kysymys. Itse olen esimerkiksi pikku hiljaa siirtymässä takaisin metallisiin (sikäli kun puikkoja enää ostan) siksi, että bambupuikot merkistä riippumatta sälöytyvät päästä, ja niin käy helposti kovemmillekin puisille puikoille.

    Puikkopuolella kyllä suurin ryhtiliikkeeni aihe on ollut se, että ensin katsoisin, onko minulla jo jotain puikkokokoa tarjolla, ja VASTA SITTEN menisin puikkokauppaan. Kuten kuvasta ehkä näkyy, melkein kaikkea onkin jo. Paitsi kolmosen pyöröjä, voi saatana.

    Tiivistetysti siis: tiettyyn rajaan asti mahdollisuus, sen jälkeen uhka. Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi! Tulethan toistekin esittämään hyviä kysymyksiä, ilahduin tästä kauheasti :D

    VastaaPoista