Kirja ja kudin

Minulta on kysytty, miten on mahdollista lukea ja kutimoida yhtä aikaa.

Ensinnäkin on sanottava, etten aivan muista, miten tässä näin kävi. Luultavasti en ole tarkoituksellisesti opetellut asiaa - epäilen sen sijaan, että olen lukenut jotain tenttimateriaalia ja neulonut samalla hereillä pysyäkseni.

Tämä onnistuu, jos ei tarvitse tehdä pitsiä. Tai ainakaan mitenkään erityisen monimutkaista pitsiä.

Tenttikirjoista olen varmaan loogisesti ulottanut lukemisen ja neulomisen kaunokirjallisuuteen. Se on hankalampaa, sillä kaunokirjallisuutta on harvoin saatavilla nippuna aanelosia. Lukuisat ovat ne kerrat, kun olen pyrkinyt pitämään kirjaa auki laittamalla toisen sivun päälle kaukosäätimen ja toisen sivun päälle kännykän. Tämä järjestely ei toimi alkuunkaan, mikäli kirja on paksu pokkari - etenkään kirjaston paksu pokkari. Omista pokkareistahan sitä rikkoo selät ihan huoletta. Mutta ei se toimi kovin hyvin muutenkaan, sillä kännyköitä ja kaukosäätimiä saa olla koko ajan siirtelemässä. Flow katkeaa.

Eräänä jouluna sain lahjaksi Book Seatin. Menee vähän tavaramainonnaksi, mutta menköön, sillä taivas aukesi. Nyt voin istua sohvalla kirjatyyny sylissä ja neuloa menemään.

Kuva on uudelleenkäytetty toisen blogin puolelta, koska olen laiska. Siinä kuitenkin näkyy kivasti Book Seat.

Book Seat #1 meni rikki taannoin, kun lapsi käveli sen yli, ja kirjaa auki pitävä muovilevy halkesi. Yritin urheasti pärjätä ilman, en onnistunut. Tällaisen jos ken haluaa, voi näpytellä Googleen "book seat" ja sitten ostaa sen vaikkapa Amazonista. Oikeastaan ei tarvitse edes Googlea, muutoin kuin varmistaakseen, että planeettamme uudet ylivaltiaat suhtautuvat suopeudella nettishoppaajaan.

Lopuksi sananen siitä, miten järkevää moisen toimintamallin opettelu on:

Riippuu ihmisestä. Itselleni tämä on sopinut; parhaimmillaan neuletyön ja kirjan yhdistelmä tuo mahtavan flow-kokemuksen. Satun kuitenkin olemaan ihminen, jolle esimerkiksi pitkät palaverit ovat tuskallisia jo lähes fyysisellä tasolla, koska ne jäävät ilmeisesti jonkin kriittisen keskittymiskynnyksen alle. Samasta syystä en myöskään pysty katsomaan telkkaria ilman oheistoimintaa. Tiedän, että on olemassa mindfulness-suuntauksia, joiden mukaan tämä epäilemättä kertoo vain luonteeni heikkoudesta ja kyvyttömyydestäni tarttua hetkeen, mutta niille suuntauksille näytän ovea. Kudin lähes missä tahansa tilanteessa maadoittaa minut hetkeen paremmin kuin mikään muu - mutta ei tämäkään aina pelkkää ruusuilla tanssia ole. Usein pitää myös levätä laakereillaan. Ja joskus (ml. äsken) poimia pudonneita silmukoita, ja se se on tehokasta sekä neuleen että lukuprojektin etenemisen kannalta.

Jos siis on kaltaiseni ihminen, elämään voi tulla lisää iloa siitä, että lukee ja neuloo yhtä aikaa. Jos ei ole, kannattaa miettiä, tuleeko hommasta enemmän itkua ja hammastenkiristystä kuin iloa.

15 kommenttia:

  1. Aivan mahtava taito jos pystyy samalla lukea kun neuloo! Minä olen pahimman luokan putkiaivo ja telkkarin katsominenkin onnistuu vain yksinkertaisen neuleen kanssa. Joskus olen yrittänyt lukea neuloessa jotain lehteä, mutta ei siitä mitään tahtonut tulla.

    VastaaPoista
  2. Noniin, kiitos tästä selonteosta! Ja se onkin tuollainen tyyny! Nimittäin, kun sanoit, että käytät jotain kirjatelinettä, riensin jo googlettelemaan, ja silloin löysin vain tämän: http://www.umodel.fi/ - ja ajattelin, että öh, onpa kallis ja onko tuon kanssa nyt sitten oikeasti jotenkin mukavaa loikoilla missään. Tyynymalli vaikuttaa kovasti rennommalta.

    Olen itse samanlaista nopeasti kyllästyvien kastia, katseeni alkaa harhailla palaverissa heti viiden minuutin kuluttua, jos mikään käsiteltävä asia ei suoranaisesti koske minua. Tässä mielessä neulomisen ja lukemisen yhdistelmä voisi hyvinkin sopia minulle. Toisaalta olen aika huono neulomaan katsomatta kudintani. En siksi, etten osaisi, olen vaan jotenkin vähän koukussa siihen perisuomalaiseen mindfulnessiin, jonka silmukoiden eteenpäin lipumisen tuijottelu saa aikaiseksi. Ettei tarvitse ajatella oikeastaan mitään, vähän vain katsella, miten työ etenee.

    Mutta kun haluan harjoitella, on kirjatyyny siis ratkaisu ongelmaan. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  3. Kaisa, onhan siitä iloa! Mutta kuten sanottua, jos ei tunnu luontaiselta, en ehkä ehdoin tahdoin lähtisi opettelemaan. Epäilen tosiaan, että itselläkin tämä on lähinnä opiskeluajoilta peräisin oleva itsesuojelullinen juttu :D

    Riimi, ole hyvä! Toivottavasti siitä oli apua. Tämä Book Seathan ei ole kovin kallis ja kun se on aika pehmoinen, se on kyllä onnen omiaan sellaiseen ryhdittömään neulonta-asentoon :D

    Silmukoiden lipumisen tuijottelu on muuten ihanaa, ja mielen tyhjentäminen sitä kautta, joten mieti nyt, haluatko luopua siitä. JOS päätät opetella, suosittelen aloittamaan jollain hyvin selkeällä langalla ja hyvillä puikoilla. Mohair on esimerkiksi huono idea harjoituslangaksi.

    Mulla ei tunnu oikein mieli tyhjenevän helposti, ja jos en ajattele mitään, alan helposti kehittää itsekseni jotain draamaa, joten on ehkä parempi, että oman draaman sijasta luen toisten kehittämää draamaa :D

    VastaaPoista
  4. Siinä se nyt sitten, vastaus kysymyksiini "Hmm, olisi niin siistiä, jos voisi lukea ja neuloa yhtä aikaa, mutta miten?" ja myös "Miten Liina pystyy?" Tarvitsen tuollaisen just välittömästi, mutta minkä värisen?

    VastaaPoista
  5. Suosittelen harmaata! Mutta niinpä mä kyllä aina suosittelen :D Omani, tämä jälkimmäinen, on väriltään "fawn" ja vaikka se näytti kuvassa siististä harmahtavalta, se on kyllä beige. Tämä on hyvä tietää, jos ehdottomasti a) ei halua tai b) haluaa beigeä.

    Valitettavasti olin itse leirissä a).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan hohtimet, että pitikin olla beige valepuvussa.

      Juuri sitä harmaata minäkin tässä juuri mieluilen. Mutta mä huomaan, etten jostain syystä saa tilattua sitä Amazonista. Ruskean saan. Tuosta hyvin käännetystä Suomen-sivustosta Bookseat.fi saisi näköjään harmaan, mutta hinta on melkein kympin kalliimpi. Otan sen ruskean. Kerrankos sitä hulluttelee.

      Poista
  6. Ja tätä (http://www.fabella.fi/bookseat-kirjatyyny/) en edes halua kilpailuttaa, koska olen allerginen comic sansille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En millään halunnut vastustaa kiusausta, kun valkkasin kolme blogia saamaan "Siellä olin heti kotona" -pokaalin. Perustelut löytyy mun luota ja sinut on ilmiannettu Ilosofian listalle! :)

      Poista
    2. No nimenomaan beige valepuvussa! Se on vääryyttä sellainen. Ja en mäkään tiedä, haluaisinko maksaa harmaasta lisäkymppiä sentään. Sehän on kirjan takana piilossa koko tyyny!

      (Comic sans -tirsk :D Mut huomasitko, miten tunnelmallisia lukukuvia siellä oli - miten helppoa Book Seatin kanssa on lukea rennosti drinkki kädessä!)

      Ja hurjan iso kiitos vielä <3

      Poista
  7. Enpä olisi kuunaan kuvitellut kutimointiaiheiseen blogiin kommentoivani, mutta kun kuvassa on Jakke Jäyhä <3 lukemassa kirjaa. Jakke <3

    Ei mul muuta.

    Fani toisen blogin puolelta (en jaksa keksiä parempaa nimimerkkiä, tuli paineita, jotta pitäisi olla hieno ja erityinen nimimerkki, joten Fanina meinaan suoritua ajoittaiset kommentointini. Yst. toiv. hyväksynt. bloginpitäj. Jos en saa hyväksyntää, lupaan lyhentää sanoja edellistä lausetta vielä paljon kammottavimmilla tavoilla. :))

    VastaaPoista
  8. Etpä ole heikko luonne vaan selvä kinesteettinen oppija!

    Olen tavannut ihmisen, joka kertoi hoitaneensa lukion koeviikot niin, että treenasi selloläksyjään samalla, kun luki koealuetta (koulukirja nuottitelineessä). Kuulemma oli helpointa keskittyä niin. Villiä! Mä puolestani olen satsannut lukiessa syömiseen, mikä ei ole lainkaan niin hyödyllinen taito!

    Venni

    VastaaPoista
  9. Rakkain fani, joka lyhentää kammottavalla tavalla sanoja :D Kiitos ihan äärimmäisen paljon kommentista, joka saa mut nauramaan erityisen hyvällä ja ilahtuneella tavalla ihan joka kerta. Printtaan sen tuohon näytön taakse kohta - tai printtaisin, jos en pelkäisi, että työkaverit pitää mua sitten kajahtanee(mpa)na.

    <3

    (Ja kohta huomannet jo neulovasi innoissasi - tämä oli vasta ensimmäinen askel!)

    Venni, tuo oli kauneinta, mitä minusta on hetkeen sanottu! Kinesteettinen oppija, tulipa hyvä mieli. Ja tietynlainen oikeutuksen tunne.

    Mä voin ihan hyvin kuvitella, että soittaisin itsekin selloa samalla kun opiskelisin - jos siis tietäisin edes, kumpi pää sellosta on kumpi.

    Itsekin olen aika haka syömään ja lukemaan yhtä aikaa, ja onhan siitä tietenkin se etu, että pystyy tehokkaasti tyhjäämään jääkaapin. Jos estäisin tämän itseltäni, söisin luultavasti paljon vähemmän, että pääsisin tekemään jotain kiinnostavampaa. Hmmm....

    VastaaPoista
  10. Mä luen ja kudon sujuvasti samaan aikaan, toki vähän mallineuleen vaikeudesta riippuu tämä. Nuorempana katsoin lisäksi samalla myös tv:tä (siis lukemisen ja kutomisen lisäksi), mutta vissiin on vanhemmiten aivot putkeloituneet, kun se ei enää onnistu. Ihan loistava apuväline lukemisen ja kutomisen mahdollistamiseen on e-kirja: ei tarvitse pingottaa sivuja auki ja sivun kääntäminen toimii puikot käsissäkin, kun ei tarvitse kuin vähän rystysellä tökätä :)

    -NiinaS, joka kommentoi kovin, kovin vanhaa tekstiä, mutta puolustuksekseen eksyi blogisi pariin vasta tänään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta jo vain saa vanhempiinkin postauksiin kommentoida, sehän vain ilahduttaa!

      Telkkarin katselu samaan syssyyn on jo melkoista! Mä vetoan siihen, että kuuntelu ja lukeminen kuormittavat samaa aivoaluetta, jolla rinnakkaisajo ei onnistu vaan huomiota pitää vaihdella kahden eri lähteen välillä. Jolloin valitsen aina kirjan :D

      E-kirjoja kyllä usein luenkin, mutta kirjastosta tulee roudattua silti kassikaupalla perinteisemminkin tuotettua materiaalia, jonka kanssa pitää viritellä välineistöä :)

      Poista
  11. Olen aina halunnut oppia lukemaan ja kutomaan samaan aikaan. Enpä olekaan tullut ajatelleeksi, että pelkkä muovilevy riittää siihen apuvälineeksi. Kudon paljon ja tulee aina katsottua telkkaria samaan aikaan. Varsinkin näin talviaikaan jää lukeminen aina turhan vähille, joten pitää opetella tuo taito.

    VastaaPoista