Kerin perjantaina lankaa Viajantea varten.
Kun kerii kilometrin, tietää kerineensä. Enkä oikein osaa selittää, miksi tuo lanka on tuon väristä, eikä vaikkapa harmaata. Olen oikein mieltynyt siihen silti.
Eilen pistin tavoilleni uskottomana Boxyn pingotukseen heti, kun viimeinen silmukka oli puikolta irronnut. Päättelyt tänään, sitten mies saa ottaa muotikuvia.
Paidasta tuli paljon parempi, kun sille näytti vähän matematiikkaa!
Eilen kävin myös kässämessuilla Wanhassa Satamassa.
Ensimmäiseen ratikkaan, joka suuntasi Katajanokalle, ei mahtunut. Kävelin koko matkan. Koin jäytävää huolta: kun pääsen paikalle, onko siellä enää mitään minulle? Takuulla on sekä Kerän että Titityyn piste tyhjätty langasta tyystin.
Ei ollut. Siellä oli kamalasti lankaa, ja ihan kamalasti ihmisiä. Mutta minua eivät muut langanostajat hidasta!
Itse tyhjensin Kerän lähes kokonaan Iton langoista ja tarrauduin kiinni Uncommon Threadiin Titityyn puolella kuin (miksi tässä kohtaa tulee mieleen vain ikäviä vertauksia?) taapero tuttiinsa. Ja koska olen varmaan salaa vähän huolissani tuosta keltaisesta, pyysin Kerän ihanaa emäntää ottamaan yhteyttä heti, kun Louhittaren luolan Lemminkäistä saadaan harmaana. Lupasi. Voisin kirjoittaa rivin jos toisenkin siitä, miten mahtavaa palvelua Kerästä saa. Mahtavien lankojen ohella.
Harmaa on mun rakkausväri, en teeskentele muuta, vaikka välillä syrjähyppyjä keltaiseen teenkin.
Ostettuani niin paljon lankaa, että ajattelin, etten kotiin enää kehtaa, menin istahtamaan Kaupunginkirjaston pisteelle. Siellä oli tarjolla Novellikoukkua. Kerin Uncommonia ja kuuntelin novellia. Näin entisen työtoverin. Join vettä ja mietin, että jos tällaisen joku järjestäisi, mutta tieteisnovelleilla, olisin vakiasiakas.
Novellikoukkuja järjestetään eri kirjastoissa, ovat kuulemma suosittuja. En ihmettele. Menkää ihmeessä, jos voitte, ettekä elä ruuhkavuosiarkea kuten eräät. (Vähän nyt jäin miettimään, että oisko siellä välttämättä pitänyt neuloa hyväntekeväisyystyötä. Mutta kun ei mua huvittanut.)
Kun kerii kilometrin, tietää kerineensä. Enkä oikein osaa selittää, miksi tuo lanka on tuon väristä, eikä vaikkapa harmaata. Olen oikein mieltynyt siihen silti.
Eilen pistin tavoilleni uskottomana Boxyn pingotukseen heti, kun viimeinen silmukka oli puikolta irronnut. Päättelyt tänään, sitten mies saa ottaa muotikuvia.
Paidasta tuli paljon parempi, kun sille näytti vähän matematiikkaa!
Eilen kävin myös kässämessuilla Wanhassa Satamassa.
Ensimmäiseen ratikkaan, joka suuntasi Katajanokalle, ei mahtunut. Kävelin koko matkan. Koin jäytävää huolta: kun pääsen paikalle, onko siellä enää mitään minulle? Takuulla on sekä Kerän että Titityyn piste tyhjätty langasta tyystin.
Ei ollut. Siellä oli kamalasti lankaa, ja ihan kamalasti ihmisiä. Mutta minua eivät muut langanostajat hidasta!
Itse tyhjensin Kerän lähes kokonaan Iton langoista ja tarrauduin kiinni Uncommon Threadiin Titityyn puolella kuin (miksi tässä kohtaa tulee mieleen vain ikäviä vertauksia?) taapero tuttiinsa. Ja koska olen varmaan salaa vähän huolissani tuosta keltaisesta, pyysin Kerän ihanaa emäntää ottamaan yhteyttä heti, kun Louhittaren luolan Lemminkäistä saadaan harmaana. Lupasi. Voisin kirjoittaa rivin jos toisenkin siitä, miten mahtavaa palvelua Kerästä saa. Mahtavien lankojen ohella.
Harmaa on mun rakkausväri, en teeskentele muuta, vaikka välillä syrjähyppyjä keltaiseen teenkin.
Ostettuani niin paljon lankaa, että ajattelin, etten kotiin enää kehtaa, menin istahtamaan Kaupunginkirjaston pisteelle. Siellä oli tarjolla Novellikoukkua. Kerin Uncommonia ja kuuntelin novellia. Näin entisen työtoverin. Join vettä ja mietin, että jos tällaisen joku järjestäisi, mutta tieteisnovelleilla, olisin vakiasiakas.
Novellikoukkuja järjestetään eri kirjastoissa, ovat kuulemma suosittuja. En ihmettele. Menkää ihmeessä, jos voitte, ettekä elä ruuhkavuosiarkea kuten eräät. (Vähän nyt jäin miettimään, että oisko siellä välttämättä pitänyt neuloa hyväntekeväisyystyötä. Mutta kun ei mua huvittanut.)
Onneksi en mennyt messuille, olisi voinut tulla itku kun on langanostolakko päällä... Odotan innolla kuvia Boxystä, koska se olisi ihan "minun näköiseni" paita, mutta en ole varma kestääkö mielenterveyteni sellaista määrää oikeita silmukoita. :)
VastaaPoistaLanganostolakko! Kaameaa! Mutta ymmärrettävää!
VastaaPoistaMä laitan illalla kuvia. Tai kuvan. Kaikissa paitsi yhdessä kuvassa näytän nimittäin siltä, että olen paukuttanut Boxya menemään yökaudet ja jättänyt nukkumisen sikseen :D (Siinä yhdessä en katso kameraan.)
Voin lohduttaa kertomalla, että Boxyssa saa tehdä nurjiakin ;) Mutta tää oli kiinnostava kommentti, koska muistin juuri kutimoinnista jotain, minkä olin vähän unohtanut. Mä nimittäin tykkään oikeista, koska luen usein neuloessani - mutta silloin kun en niin paljon lukenut, tykkäsin kovasti siitä, että pinnasta tuli jotenkin kiinnostava. Se oli mielekkäämpää.