Kutimoijien sukua

Äiti neuloi jouluksi kolme Oshimaa. Oli laskenut, että yhteen on aikaa puolitoista viikkoa. Siinä oli urakkaa, vaikkei lanka ollut ohuimmasta päästä.


Yhden Oshiman sain minä. Paita on ihana, iso muttei tukahduttava, pehmoinen muttei ryhditön. Harmaa. Tweediä vielä, kuten meille kettuterrierin omistajille sopii. (Olemmehan jo koirarotumme valinnalla päässeet lähes osaksi englantilaista maalaisaristokratiaa.)

Erityisen iloinen olen siitä, että olen äitini mielestä knit-worthy. Siis sellainen yksilö, jolle voi lahjoittaa käsintehdyn vaatteen.

Ei, olen sittenkin iloisin Oshimastani.


Lanka: Rowan Felted Tweed, käsittääkseni.

2 kommenttia:

  1. Ihana termi tuo knit-worthy. Otan sen välittömästi käyttöön omassa sanavarastossani ;)

    VastaaPoista
  2. Se ON mahtava termi! Siitä ei juuri enää termi parane - vaikka toivoa voisi, että tarjolla olisi yhtä napakka suomennos :)

    VastaaPoista