Helmikuinen Rosewater

Minulla on ollut onni saada olla mahtavan äitipuolen tytär suurimman osan elämästäni. En ole koskaan kuitenkaan neulonut hänelle mitään, joten nyt oli aika korjata tilanne. Lupasin neuloa hänelle huivin lämmittämään syksyn reissuissa (hups, ne meni jo). Sitten siirsin mielessäni tavoitteen jouluun ja sen jälkeen hänen syntymäpäiväänsä. No, tästä tulikin lopulta ystävänpäivähuivi. Keskustelimme yhdessä väristä, mutta minä sain tehdä lopullisen päätöksen niin langan, värin, kuin mallinkin suhteen.


En halunnut täyttä villaa, jottei huivi olisi liian kuuma, mutten toisaalta esimerkiksi pelkkää pellavaakaan, jotta huivi olisi kuitenkin lämpöinen. Malliksi valikoitui aika pian Janina Kallion Rosewater, sillä olen tykännyt omasta merinovillaisesta versiostani tosi paljon, ja sille on kertynyt myös käyttöä. Langaksi valitsin nyt Louhittaren luolan pitsivahvuisen Ilmattaren turkoosin ja petroolinsinisen rajamailla kiiltelevässä värissä. Lanka on ihanan kevyttä ja pehmoista, puoliksi silkkiä ja puoliksi villaa. 

Malli: Janina Kallio, Rosewater
Lanka: Louhittaren luola, Ilmatar, väri topaasi 1 vyyhti ja 2 metriä
Jollain ihmeellisellä logiikalla ostin tätä varten kaksi vyyhtiä, mutta selvisin melkein yhdellä. Ensimmäisen vyyhdin lanka loppui viimeisellä rivillä ennen päättelyä, eli huivi painaa kutakuinkin 50 grammaa. Pingotin huivin ohjeen mukaan melkoisen napakasti, onneksi, koska näin pitsikuvio tulee esiin tosi kauniisti. Olin jännittänyt niin kokoa kuin pitsin näkymistäkin, koska ennen pingotusta huivi oli pieni ja vähän surullinen näky - pitsi oli vetäytynyt pieneksi ruttuiseksi möykyksi huivin reunaan. 

Opin tästä huivista sen, että pitsille tarkoitetut terävät puikot ei ole ihan turha keksintö. Nyt (terävillä) puikoilla on seuraava pitsivahvuinen huivi, tällä kertaa hiirenharmaasta langasta ja ihan omaksi.

- Senni



13 kommenttia:

  1. Siitä tuli ihan super. Voisin katsella noita kuvia vaikka kuinka.

    Ja tuo lanka kyllä kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Toi lanka tuntui neuloessa itseään suuremmalta, tai paksummalta. Siinä on sellainen mukavan napakka tuntu. Kun otin huivin pois pingottumasta, niin melkein yllätyin siitä miten hentonen se onkaan.

      Poista
  2. Pitsipyöröt on parhaita asioita maailmassa. Hullun hommaa on tavallisilla puikoilla neuloa pitsiä. Hullun hommaa, sanon ma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hullun hommaa. Tavalliset puikot oli suurin yksittäinen syy siihen miksi tämä oli puikoilla niin pitkään kuin oli.

      Poista
  3. I-ha-na! Mun lempiväriä ja tolla langalla toimii toi malli tosi hyvin. Varmaan onnellinen äitipuoli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitipuoli on saanut vasta kuvan nähdäkseen, mutta ainakin sen perusteella hän oli oikein iloinen :).

      Poista
  4. Samaa mieltä. Pitsipyöröt ovat ihan must :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Omistaudun tämän ilosanoman levittämiselle :D.

      Poista
  5. Hei. Eksyin ensimmäistä kertaa blogiinne. Täytyy sanoa, että ihana! Kirjoitatte varsin vallattomasti ja siihen jää ihan koukkuun (jos näissä piireissä niin voi vielä sanoa). Ja osaatte te neuloakin. Tai kutimoida, miten sen kukakin tahtoo laittaa.

    Ei muuta kuin jatkakaa samalla linjalla, minä liityn blogin hännystelijöiden joukkoon :)

    Ps. Niin, ja on muuten hieno huivikin vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja Liinan puolesta kiitän myös! Tällaista on aina kiva kuulla.

      Kävin nuuskimassa sun blogia ja haa - uuden vuoden huivi näyttää kiintoisalta (haluan ohjeen)!

      Poista
    2. Kiitos! Etenkin siitä että kävit kertomassa itsestäsi, sun blogi näyttää ihanalta, meni heti lukulistalle :)

      Poista
  6. Muakin kiinnostaa nyt tää lanka - näyttää ihanalta!

    VastaaPoista